Kullan myynti on monelle ajankohtaista, kun laatikosta löytyy katkenneita ketjuja, yksittäisiä korvakoruja tai perittyjä sormuksia, joita kukaan ei enää käytä. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten kullan kilohinta muuttuu euroiksi, miksi pitoisuus ratkaisee enemmän kuin painon perusteella luulisi ja miten ostaja kannattaa valita. Kun ymmärrät laskentatavan, näet heti, onko saamasi tarjous kohtuullinen vai jääkö siitä kolmannes saamatta.
Mistä kullan kilohinta muodostuu
Kullan maailmanmarkkinahinta noteerataan Lontoossa LBMA Gold Price -hintana. Hinta ilmoitetaan dollareina troijan unssilta, ja yksi unssi painaa 31,1 grammaa. Suomalaiset ostajat muuntavat sen yleensä euroiksi kilolta tai grammalta, ja ilmoitettu luku tarkoittaa lähes aina puhdasta kultaa.
Tässä moni erehtyy. Jos mainoksessa lukee esimerkiksi 100 000 €/kg, se ei tarkoita, että kilo vanhoja koruja olisi sen arvoinen. Koruissa on kullan lisäksi kuparia, hopeaa, sinkkiä tai palladiumia, ja maksettava hinta lasketaan vain puhtaan kullan osuudesta.
Hinta vaihtelee päivittäin, joskus 2-3 % viikossa. Ammattilainen katsoo päivän noteerauksen ennen kuin lähtee liikkeelle, jotta tarjouksella on vertailukohta.
Pitoisuusleima kertoo, paljonko kultaa korussa todella on
Suomessa myytävät kultakorut leimataan tuhannesosina. Yleisimmät leimat ovat 375 (9 karaattia), 585 (14 karaattia), 750 (18 karaattia) ja 916 (22 karaattia). Leima 585 tarkoittaa, että korun painosta 58,5 % on puhdasta kultaa. Lisää leimojen tulkinnasta löydät oppaasta kultakorun karaattimerkinnät.
Lasketaan esimerkki. Sinulla on 10 gramman 585-kultainen ketju, ja puhtaan kullan hinta on esimerkkinä 100 €/g. Sulatusarvo on silloin 10 × 0,585 × 100 = 585 €. Saman painoinen 750-kultainen sormus olisi 750 €:n arvoinen, eli ero on lähes 30 %, vaikka korut näyttävät vaa’alla samalta.
Ostaja ei maksa täyttä sulatusarvoa, koska sulatus, analyysi ja jalostus maksavat. Tyypillisesti maksetaan noin 70-90 % puhtaan kullan arvosta. Edellisessä esimerkissä 80 %:n tarjous tarkoittaisi 468 €:a.
Leimat, jotka eivät tarkoita kultaa
Kaikki keltainen ei ole myytävää kultaa. Merkinnät GF (gold filled), RG (rolled gold), doublé tai 1/20 14K kertovat ohuesta kultakerroksesta perusmetallin päällä. Kullan osuus on niin pieni, että useimmat ostajat eivät huoli sellaisia lainkaan.
Kullattu hopea on oma tapauksensa. Leima 925 kertoo, että koru on hopeaa, vaikka se näyttäisi kullalta, ja siitä maksetaan hopean hinta. Leimat ja valmistajan nimileiman tunnistamisen opit oppaasta nimileima ja pitoisuusleima.
Myytti: magneetti paljastaa aidon kullan
Kotikonsteista sitkein on magneettitesti. Kulta ei ole magneettista, mutta ei myöskään messinki, kupari tai useimmat kullatut perusmetallit. Magneetti siis karsii vain karkeimmat väärennökset. Ostajat käyttävät happotestiä, sähköistä testeriä tai XRF-analysaattoria, joka mittaa metallikoostumuksen rikkomatta korua.
Toinen myytti on, että leimattu koru on aina leiman mukainen. Vanhoista ulkomaisista koruista löytyy toisinaan leimoja, jotka eivät vastaa pitoisuutta, ja siksi luotettava ostaja testaa jokaisen erän eikä luota pelkkään leimaan.
Milloin koru kannattaa myydä muuna kuin kultana
Sulatusarvo on korun vähimmäisarvo, ei aina oikea hinta. Tunnetun suomalaisen designin, kuten Kalevala Korun, Lapponian tai vanhojen Björn Weckströmin töiden, jälleenmyyntiarvo voi olla moninkertainen metalliarvoon verrattuna. Sama pätee merkittäviin vintage- ja antiikkikoruihin.
Kivet ovat toinen poikkeus. Kullan ostaja maksaa yleensä vain metallista ja punnitsee kivet pois tai vähentää niiden arvioidun painon. Puolen karaatin timantti voi olla arvokkaampi kuin koko sormuksen kulta, joten kivellinen koru kannattaa arvioida ensin kultasepällä tai korujen arviointiin erikoistuneessa liikkeessä.
Näin valitset kullan ostajan
Kultaa ostavat kultasepänliikkeet, panttilainaamot, erikoistuneet kullanostoliikkeet ja postitse toimivat ostopalvelut. Isommissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, vaihtoehtoja on kymmeniä, ja hintaerot samalle erälle voivat olla satoja euroja.
Kokenut myyjä etenee näin:
1. Lajittele korut pitoisuuksittain ja punnitse ne kotona keittiövaa’alla, joka näyttää 0,1 gramman tarkkuudella.
2. Tarkista päivän kullan hinta ja laske itse arvio jokaiselle pitoisuudelle.
3. Kysy vähintään 2-3 ostajalta grammahinta pitoisuuksittain, ei kokonaissummaa.
4. Vaadi, että korut punnitaan ja testataan näkyvillä ja että saat kirjallisen kuitin painosta, pitoisuudesta ja hinnasta.
5. Pidä kiinni siitä, että voit kieltäytyä tarjouksesta ilman kuluja.
Luotettava ostaja pyytää henkilöllisyystodistuksen, koska varastetun tavaran kauppa halutaan estää. Jos ostaja ei kysy mitään, se on varoitusmerkki. Lisää taustaa myyntiprosessista löytyy artikkelista korujen kierrätys ja vanhan kullan myyminen.
Yleisimmät virheet kullan myynnissä
Kaikki korut punnitaan yhtenä kasana. Kun 375- ja 750-kulta sekoitetaan, ostaja voi hinnoitella koko erän alimman pitoisuuden mukaan. Erotus on helposti 20-40 % sekoitetusta osuudesta.
Postipalvelun ehtoja ei lueta. Lähetyskuorella toimivissa palveluissa korut sulatetaan joskus jo ennen kuin myyjä on hyväksynyt tarjouksen. Tarkista ennen lähettämistä, montako päivää on aikaa vastata ja kuka maksaa palautuksen.
Ensimmäinen tarjous hyväksytään kiireessä. Kullan hinta ei romahda iltapäivässä. Päivä tai kaksi vertailuun on lähes aina sen arvoinen, varsinkin kun erä painaa yli 20 grammaa.
UKK
Kuinka paljon vanhasta 14 karaatin kultasormuksesta saa rahaa?
Kerro sormuksen paino grammoina luvulla 0,585 ja päivän puhtaan kullan grammahinnalla. Ostaja maksaa tavallisesti 70-90 % tästä summasta. Kevyt 3 gramman sormus tuo selvästi vähemmän kuin moni olettaa.
Maksaako ostaja kivistä?
Kullan ostajat maksavat yleensä vain metallista. Pienet kirkkaat kivet ja synteettiset kivet eivät tuo lisähintaa, mutta isommat timantit kannattaa arvioida erikseen ennen myyntiä.
Kannattaako katkennut ketju korjauttaa ennen myyntiä?
Ei, jos koru myydään kultana. Sulatettaessa korun kunnolla ei ole merkitystä, ja korjaus maksaa enemmän kuin se nostaa hintaa. Arvokas design-koru on poikkeus, sillä ehjänä se voi kelvata jälleenmyyntiin.
Laske itse ennen kuin myyt
Kullan myynnissä paras suoja on oma laskelma: paino, pitoisuus ja päivän hinta. Kun tiedät korujesi sulatusarvon etukäteen, näet heti, onko tarjous 85 % vai 55 % siitä. Erottele vielä design-korut ja kivelliset korut omaan pinoonsa, sillä ne ovat usein arvokkaampia kokonaisina kuin sulatettuina.