Kultasormuksen sisäpinnalla oleva pieni leimarivi kertoo korusta enemmän kuin hintalappu. Nimileima ja pitoisuusleima ovat ostajan tärkeimmät apuvälineet, kun aitoutta tarkistetaan kaupassa, ja niiden lukeminen tiskillä vie alle minuutin. Tämä opas on tarkoitettu kaikille, jotka ostavat korua kultasepänliikkeestä, kirpputorilta tai antiikkikaupasta. Opit, mitä leimat todistavat ja mitä ne jättävät kertomatta.
Mitä nimileima ja pitoisuusleima kertovat korusta
Pitoisuusleima kertoo, kuinka paljon seoksessa on jalometallia tuhannesosina. Leima 585 tarkoittaa, että seoksesta 58,5 % on puhdasta kultaa eli kyseessä on 14 karaatin kulta. Leima 750 vastaa 18:aa karaattia ja 375 yhdeksää karaattia. Hopeassa yleisin leima on 925 ja platinassa 950. Lukujen taustat on selitetty tarkemmin artikkelissa kultakorun karaattimerkinnät.
Nimileima kertoo, kuka korusta vastaa. Suomessa jalometallituotteiden valmistajat ja maahantuojat rekisteröivät nimileimansa Tukesiin, ja rekisteri on julkinen. Leima on yleensä 2-4 kirjaimen yhdistelmä tai pieni tunnus kehyksen sisällä.
Pelkkä pitoisuusleima on vasta väite. Nimileiman ansiosta väitteen voi jäljittää. Jos koru osoittautuu väärin leimatuksi, vastuu on nimileiman haltijalla. Siksi kokenut kultaseppä etsii aina ensin molemmat leimat ja katsoo vasta sitten muita yksityiskohtia.
Tarkastusleima, vuosileima ja vanhat suomalaiset merkinnät
Joissakin koruissa on myös kolmas leima, tarkastusleima. Sillä riippumaton tarkastuslaitos vahvistaa, että pitoisuus on testattu. Suomessa tarkastusleima on vapaaehtoinen, joten sen puuttuminen ei yksinään herätä epäilyä. Kotimaisissa kultasepäntöissä näkee usein kruunuleiman ja vuosileiman, joka kertoo valmistusvuoden kirjain-numeroyhdistelmänä.
Wienin jalometallisopimukseen kuuluvissa maissa, myös Suomessa, hyväksytään yhteinen tarkastusleima CCM. Siinä on vaa’an kuva ja keskellä pitoisuusluku. Leima on hyödyllinen etenkin silloin, kun koru on valmistettu muualla Euroopassa.
Vanhoissa suomalaisissa hopeakoruissa tulee vastaan merkintöjä kuten 813H ja 830H. H tarkoittaa hopeaa, ja 813 oli Suomessa pitkään vakiintunut hopeapitoisuus. Se ei tarkoita heikompaa tai epäilyttävää hopeaa, vaan se oli aikansa normaali pitoisuus. Aloittelija saattaa hylätä sukukorun turhaan, koska leimassa ei lue 925.
Näin aitous tarkistetaan kaupassa askel askeleelta
Ammattilainen käy korun läpi aina samassa järjestyksessä. Sama tapa sopii myös ostajalle:
1. Pyydä myyjältä luuppi eli 10-kertainen suurennuslasi. Kultasepänliikkeessä sellainen on lähes aina tiskin alla, ja oman saa 10-20 eurolla.
2. Etsi leimat sormuksen sisäpinnalta, ketjun lukosta tai lukon viereisestä renkaasta, korvakorun tapista tai riipuksen kiinnitysrenkaasta.
3. Tarkista, että leimat ovat selkeitä ja reunoiltaan tarkkoja. Lyöty leima on painunut metalliin, ja laserleima on terävä ja tasainen. Epäselvä, valunut tai vinoon painunut leima on varoitusmerkki.
4. Vertaa leimaa korun väriin ja painoon. Jos keltaisessa korussa on leima 925, se on kullattua hopeaa eikä kultaa.
5. Kysy, kenen nimileima korussa on. Tarvittaessa leiman voi tarkistaa puhelimella Tukesin rekisteristä.
Huolellinen myyjä vastaa kysymyksiin epäröimättä. Jos myyjä väistelee nimileimaa koskevaa kysymystä, se kertoo jo paljon.
Myytti: leima todistaa, että koru on aito
Yleisin väärinkäsitys on, että 925- tai 18K-leima todistaisi korun aidoksi. Leimasimen saa halvalla, ja ulkomaisista verkkokaupoista tilattuihin pukukoruihin lyödään pitoisuusmerkintöjä täysin rutiininomaisesti. Tyypillinen tapaus on kirpputorilta 15 eurolla ostettu 18K-leimattu panssariketju. Muutaman viikon käytön jälkeen lukon kohdalta paljastuu vihertävä messinki.
Kannattaa tuntea myös merkinnät, jotka tarkoittavat pinnoitetta. GP (gold plated), GF (gold filled), HGE (heavy gold electroplate) ja RGP (rolled gold plate) kertovat, että kultaa on vain pinnassa. Esimerkiksi merkintä 18K GP tarkoittaa ohutta kullausta, vaikka 18K kiinnittäisi katseen ensimmäisenä.
Toinen sitkeä myytti on magneettitesti. Magneetti ei tartu kultaan, mutta se ei tartu myöskään messinkiin, kupariin tai alumiiniin. Testillä voi siis sulkea pois teräksen, mutta aitoutta se ei todista.
Milloin leimaton koru voi silti olla aito
Leiman puuttuminen ei aina tarkoita väärennöstä. Vanhan sormuksen leima on voinut kulua 40-50 vuoden päivittäisessä käytössä. Joskus leima katoaa, kun sormuksen kokoa muutetaan ja kultaseppä lisää tai poistaa metallia juuri leiman kohdalta. Hyvin kevyet tuotteet ja pienet osat, kuten korvakorujen tapit, jäävät usein leimaamatta. Myös ulkomaisen käsityöläisen yksittäiskappale voi olla aito, vaikka siinä ei ole suomalaisen järjestelmän mukaisia leimoja.
Näissä tilanteissa leimoista ei ole apua, ja silloin tarvitaan kultasepän mittaus. XRF-analysaattori selvittää seoksen koostumuksen muutamassa minuutissa vahingoittamatta korua. Perinteisessä happotestissä korusta hangataan pieni jälki koetinkiveen. Testin hinta on yleensä 0-30 euroa. Vanhojen ja leimattomien korujen tunnistamisesta kerrotaan lisää artikkelissa vintage-korujen tunnistaminen.
Yleisimmät virheet leimojen tulkinnassa
Keltainen 925-koru luullaan kullaksi. Kullattu hopea eli vermeil on kaunis ja käypä materiaali, mutta sen arvo määräytyy hopean hinnan mukaan. Hintaero vastaavaan 14 karaatin kultakoruun voi olla kymmenkertainen.
Pelkkään K-merkintään luotetaan. Leima 14K ilman nimileimaa suomalaisen liikkeen tiskillä on syy kysyä lisää. Aitoja korujakin on merkitty näin, mutta tällaista leimaa ei voi jäljittää kehenkään.
Vain yksi osa tarkistetaan. Vanha huijauskeino on liittää aito, leimattu kultalukko pinnoitettuun ketjuun. Ammattilainen katsoo siksi myös ketjun päätyrenkaat ja riipuksen kiinnitysrenkaan eikä tyydy lukon leimaan.
UKK
Pitääkö Suomessa myytävässä kultakorussa olla leimat?
Pääsääntöisesti kyllä. Suomessa myytävässä jalometallikorussa on oltava pitoisuusleima ja rekisteröity nimileima. Tarkastusleima on vapaaehtoinen. Hyvin kevyet tuotteet ovat poikkeus.
Mistä näen, kenen nimileima korussa on?
Tukes ylläpitää julkista nimileimarekisteriä, josta leiman haltijan voi hakea. Kultaseppä tunnistaa yleisimmät kotimaiset leimat usein ulkomuistista.
Voiko kultaseppä tarkistaa korun aitouden heti?
Useimmiten voi. XRF-mittaus tai happotesti vie 5-15 minuuttia, ja moni liike tekee testin pienellä maksulla tai asiakkaalle maksutta.
Leimat ovat alku, eivät loppu
Nimileima ja pitoisuusleima riittävät useimmissa kaupoissa ensimmäiseksi tarkistukseksi, kun ne luetaan huolellisesti ja suhteutetaan korun väriin, painoon ja hintaan. Jos jokin ei täsmää, kultasepän mittaus kertoo totuuden nopeasti. Liikkeen luotettavuus ratkaisee lopulta yhtä paljon kuin leimat, ja siihen saa apua oppaasta näin vertailet korukauppoja. Arvokkaampaa korua ostaessa kannattaa pyytää kuitti, johon on kirjattu materiaali ja pitoisuus. Kuitti on myöhemmin paras tosite, jos leiman oikeellisuus joudutaan kyseenalaistamaan.