Korun jälleenmyyntiarvo verrattuna ostohintaan

Korun jälleenmyyntiarvo verrattuna ostohintaan

Korun jälleenmyyntiarvo yllättää lähes jokaisen, joka yrittää myydä kultasormuksen, timanttikorun tai perityn kaulakorun ensimmäistä kertaa. Tyypillisesti tarjous on vain murto-osa ostohinnasta, joskus 10-30 %. Tästä artikkelista näet, mistä ero syntyy, millä koruilla arvo säilyy parhaiten ja miten voit arvioida korun jälleenmyyntiarvon jo ostovaiheessa.

Mistä korun ostohinta muodostuu

Liikkeen hintalapussa on paljon muutakin kuin metallia ja kiviä. Tavallisessa kultasepänliikkeen sormuksessa materiaalin osuus voi olla vain kolmannes tai puolet hinnasta. Loput on työtä, suunnittelua, brändiä, liiketilan vuokraa, takuuta ja arvonlisäveroa, joka on Suomessa 25,5 %.

Kun koru myydään eteenpäin, näistä osista jää jäljelle yleensä vain materiaali. Ostaja ei maksa myymälän vuokrasta eikä alkuperäisestä arvonlisäverosta. Hän maksaa siitä, minkä voi itse myydä eteenpäin.

Esimerkiksi 585-kultainen panssariketju, joka painaa 10 grammaa, maksaa liikkeessä helposti 900-1 300 €. Jos puhtaan kullan grammahinta on noin 100 €, ketjun metallinarvo on noin 585 €. Kullan ostaja maksaa siitä tyypillisesti 70-90 % eli noin 410-530 €. Ero ostohintaan on silloin noin puolet, vaikka kyse on kokonaan kultaisesta korusta.

Korun jälleenmyyntiarvo materiaalin mukaan

Kulta säilyttää arvonsa parhaiten, koska sillä on aina pörssihinta. Mitä korkeampi pitoisuus, sitä lähemmäs metallinarvoa jälleenmyyntihinta nousee. 750-kultainen sormus tuottaa grammaa kohden selvästi enemmän kuin 375-kultainen. Pitoisuusleimat ja niiden laskeminen on avattu tarkemmin artikkelissa kullan myynnistä ja pitoisuuksista.

Hopea on halpaa metallia. Hopeariipuksen, jonka ostit 80 €:lla, metallinarvo on usein vain muutaman euron. Hopeakoru kannattaa myydä korkeintaan korun muotoilun perusteella, ei metallina.

Platina on kultaa harvinaisempaa, mutta sen grammahinta on viime vuosina ollut kultaa alempi. Pieni kotimainen kullanostaja ei välttämättä osta platinaa lainkaan tai maksaa siitä varovaisesti.

Pinnoitetut korut ovat käytännössä arvottomia metallina. Kullattu messinki tai rhodinoitu hopea ei muutu kullaksi jälleenmyynnissä.

Timantit ja jalokivet – suurin pettymys

Ammattilainen kertoo tämän suoraan: timantin jälleenmyyntihinta on yleensä selvästi alempi kuin moni odottaa. Luonnontimantista, joka maksoi sormuksessa 2 000 €, jälleenmyyjä tarjoaa usein 20-40 % vähittäishinnasta, ja pienistä kivistä (alle 0,2 ct) ei välttämättä mitään erikseen.

Laboratoriotimanttien hinnat ovat laskeneet nopeasti, joten niiden jälleenmyyntiarvo on lähellä nollaa. Sertifioitu, yli 1 karaatin luonnontimantti GIA- tai HRD-todistuksella on poikkeus: sille löytyy ostajia, ja hinta voidaan perustella todistuksen arvoilla. Ilman todistusta ostaja arvioi kiven itse ja varautuu riskiin hinnassa.

Värilliset jalokivet, kuten safiiri ja rubiini, ovat vielä vaikeampia. Lämpökäsitellyn ja käsittelemättömän kiven arvoero voi olla moninkertainen, ja sen selvittäminen vaatii gemmologisen tutkimuksen. Värikivellä varustetusta korusta maksetaan usein vain kullan arvo.

Myytti: ”Kultakoru on aina hyvä sijoitus”

Kulta on sijoitus vasta, kun hinta on tarpeeksi lähellä metallinarvoa. Design-kultasormus, jonka hinnasta 60 % on työtä ja brändiä, vaatii kullan hinnan nousun, ennen kuin pääset edes omillesi. Kullan hinta on noussut voimakkaasti 2020-luvulla, ja se on pelastanut monen myyjän. Silti 5-10 vuoden sisällä ostettu koru tuottaa tyypillisesti tappiota.

Jos tavoite on arvon säilyttäminen, sijoituskultaharkko tai -kolikko on aivan eri tuote kuin koru. Lisää aiheesta artikkelissa mitkä korut ovat sijoituskohteita.

Milloin koru myydään yli metallinarvon

Jotkin korut myydään selvästi metallinarvoa kalliimmalla. Kalevala Korun vanhat pronssi- ja hopeamallit, kuten 1930-1960-luvun tuotanto, ovat keräilijöiden haluamia, ja niistä maksetaan Tori.fi:ssä ja huutokaupoissa vakaasti. Sama koskee Lapponian Björn Weckströmin 1960-1970-lukujen töitä sekä Georg Jensenin vanhoja hopeakoruja.

Tunnetun suomalaisen kultasepän leima, hyvä kunto ja alkuperäinen rasia lisäävät arvoa. Antiikki- ja art deco -korut voivat myös ylittää metallinarvon moninkertaisesti, jos tyyli ja aitous ovat todennettavissa.

Rajatapaus on muotikoru. Swarovskin tai Thomas Sabon koruille on käytettyjen markkinoilla kysyntää, mutta hinta jää tyypillisesti 10-30 %:iin uuden hinnasta.

Näin arvioit jälleenmyyntiarvon itse

Kokenut arvioija aloittaa aina leimoista ja painosta. Sama järjestys toimii kotona:

  • Etsi pitoisuusleima (esim. 585, 750, 925) ja nimileima.
  • Punnitse koru keittiövaa’alla, jonka tarkkuus on 0,1 g.
  • Laske metallinarvo: paino × pitoisuus × päivän kullan grammahinta.
  • Selvitä, onko kivillä todistus tai onko koru tunnettua mallia.
  • Pyydä tarjous vähintään kahdesta tai kolmesta paikasta.

Kun tiedät metallinarvon, tunnistat heti, onko tarjous 85 % vai 50 % siitä. Jos koru on arvokas tai sen alkuperä on epäselvä, virallinen arviointi maksaa yleensä 50-150 € ja voi muuttaa myyntistrategian kokonaan.

Yleisimmät virheet korua myytäessä

Ensimmäisen tarjouksen hyväksyminen. Kauppakeskusten pop-up-ostajat ja postitse toimivat kullanostopalvelut maksavat usein alempaa prosenttia kuin vakiintuneet kultasepät tai metallinjalostajat. Erot voivat olla kymmeniä prosentteja.

Keräilykorun myyminen sulatettavaksi. Vanha Kalevala Korun hopeariipus tuottaa metallina muutaman euron, keräilijälle sen arvo voi olla 50-200 €. Tunnista malli ennen kuin myyt.

Kivien poistaminen itse. Kiven irrottaminen naarmuttaa sitä usein ja laskee kokonaisuuden arvoa. Anna ostajan arvioida koru kokonaisena.

UKK

Kuinka paljon kultakorusta saa takaisin ostohintaan nähden?
Tavallisesta kultakorusta saa tyypillisesti 30-60 % ostohinnasta, riippuen pitoisuudesta, painosta ja kullan hinnasta myyntihetkellä. Kevyet ja paljon työtä sisältävät korut jäävät alarajalle.

Kannattaako timanttisormus myydä vai säilyttää?
Pienikivinen timanttisormus myydään usein lähes kullan hinnalla, joten tunnearvo kannattaa punnita ennen myyntiä. Yli 1 karaatin sertifioitu kivi voi löytää ostajan, joka maksaa myös kivestä.

Onko käytetyn korun ostaminen järkevää jälleenmyyntiarvon kannalta?
On. Käytetty koru on jo menettänyt suurimman osan hinnan alenemasta, joten sen arvo pysyy paremmin. Tarkista leimat ja kunto ennen ostoa.

Mitä kannattaa muistaa ennen ostoa

Korun jälleenmyyntiarvo määräytyy lähes aina materiaalista, ei hintalapusta. Jos arvon säilyminen on sinulle tärkeää, valitse korkea kultapitoisuus, raskas ja yksinkertainen malli tai tunnetun suunnittelijan työ, jolla on vakiintunut keräilijäkunta. Säilytä kuitit, todistukset ja alkuperäiset rasiat, koska ne helpottavat myyntiä vuosikymmenienkin päästä.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista