Ultraäänipesuri lupaa nopean tavan puhdistaa korut kotona, mutta korujen peseminen ultraäänipesurilla ei sovi kaikille materiaaleille yhtä hyvin. Monessa kodissa laite on hankittu silmälasien tai kellojen puhdistukseen, ja seuraavaksi mietitään, voisiko samalla pestä myös sormukset ja korvakorut. Vastaus on sekä kyllä että ei – ja juuri tämä raja kannattaa tuntea ennen kuin arvokas koru päätyy altaaseen.
Miten ultraäänipesuri toimii
Laite tuottaa vedessä korkeataajuisia värähtelyjä, tyypillisesti 40 000 hertsin tuntumassa. Värähtely synnyttää nesteeseen mikroskooppisia kuplia, jotka puhkeavat pinnan lähellä ja irrottavat lian raoista, joihin harja ei yletä. Kultasepänliikkeissä tekniikkaa on käytetty vuosikymmeniä, koska se pääsee käsiksi esimerkiksi sormuksen kiven ja kehyksen väliin jäävään rasvaan ja ihon eritteisiin.
Kotikäyttöön tarkoitetut laitteet, kuten monet 30–80 euron hintaluokan mallit, ovat tehoiltaan maltillisempia kuin ammattikäyttöön suunnitellut pesurit. Tämä on hyvä tietää, sillä osa netistä löytyvistä ohjeista on kirjoitettu ammattilaitteiden ehdoilla.
Mitkä korut kestävät ultraäänipesun
Timantit kestävät ultraäänipesua erinomaisesti, koska kivi on kovuudeltaan Mohsin asteikolla 10 eli kovin tunnettu luonnonmateriaali. Sama pätee safiireihin ja rubiineihin, joiden kovuus on 9. Tavallinen kultasormus ilman kiveä tai timantein koristeltu vihkisormus on ultraäänipesurille turvallinen valinta, kunhan siinä ei ole liimattuja osia.
Myös yksinkertaiset hopeaketjut ja korvakorut, joissa ei ole huokoisia kiviä, puhdistuvat hyvin. Karaattimerkintä 585 tai 750 kertoo kultapitoisuuden, mutta ei vaikuta pesun turvallisuuteen – ratkaisevaa on kiven laatu ja sommittelu, ei metallin arvo.
Milloin ultraäänipesu on riski
Helmet ovat yleisin virhe, jonka koruja pesevä tekee ultraäänipesurin kanssa. Sekä viljellyt että luonnonhelmet ovat pehmeitä ja huokoisia, ja värähtely voi irrottaa helmen pintakerroksen tai löysätä liiman, jolla helmi on kiinnitetty nastaan. Sama koskee opaaleja, jotka sisältävät vettä kiderakenteessaan – äkillinen lämpötilan tai paineen muutos voi aiheuttaa mikrohalkeamia.
Smaragdit ovat toinen riskiryhmä, vaikka kovuudeltaan ne ovat 7,5–8. Suurin osa myytävistä smaragdeista on öljytty halkeamien peittämiseksi, ja ultraäänipesu huuhtoo öljyn pois, jolloin kivi näyttää heti sameammalta. Myös meripihka, koralli ja muut orgaaniset materiaalit reagoivat herkästi – näistä kerrotaan tarkemmin korallien ja puolijalokivien käytöstä koruissa.
Antiikki- ja vintage-korut muodostavat oman lukunsa. Vanhoissa kehyksissä kiinnitykset ovat usein alkuperäistä liimaa tai vuosikymmenten aikana väsynyttä metallia, jolloin värähtely voi löysätä kiven irti ilman että sitä huomaa paikan päällä. Jos korun ikä tai alkuperä on epäselvä, kannattaa tutustua ensin antiikkikorujen tunnistamiseen ja arvon määritykseen ennen kuin päättää puhdistustavasta.
Yleisimmät virheet kotipesussa
Kolme virhettä toistuu ultraäänipesurin käytössä säännöllisesti:
Korujen pesu erottelematta. Helmikoru ja timanttisormus samassa altaassa altistaa molemmat väärälle käsittelylle – helmi kärsii, ja jos vettä lämmitetään timantille sopivaksi, se on jo liikaa helmelle.
Liian pitkä pesuaika. Kolmesta viiteen minuuttiin riittää lähes aina. Yli kymmenen minuutin pesujaksot lisäävät riskiä, että jo valmiiksi mikrohalkeamainen kivi vaurioituu, vaikka materiaali sinänsä kestäisi ultraääntä.
Väärä pesuneste. Pelkkä vesi ja muutama tippa mietoa astianpesuainetta riittää. Voimakkaat liuottimet tai hankaavat puhdistusaineet yhdessä värähtelyn kanssa voivat syövyttää rhodinointia tai muuta pintakäsittelyä – aiheesta lisää korujen pinnoituksesta ja rhodinoinnista.
Yleinen myytti: ultraäänipesuri sopii kaikille koruille
Yleinen väärinkäsitys on, että ultraäänipesuri on aina turvallisempi vaihtoehto kuin harjaus, koska se on ”hellävarainen” tekniikka. Todellisuudessa värähtely kohdistuu juuri niihin kohtiin, jotka ovat jo valmiiksi heikoimpia – halkeamiin, liimasaumoihin ja huokoisiin pintoihin. Kokenut kultaseppä katsoo ensin kiven tyypin ja kunnon suurennuslasilla ennen kuin päättää, meneekö koru ultraäänipesuun vai käsinpesuun pehmeällä harjalla.
Toinen yleinen harhaluulo koskee hopeakorujen mustumista: ultraäänipesu poistaa lian, mutta ei aina hapettumisen aiheuttamaa tummumista, joka vaatii usein erillisen hopeankiillotusaineen. Tummumisen syistä ja oikeista puhdistustavoista kerrotaan tarkemmin hopeakorujen tummenemista käsittelevässä artikkelissa.
Näin testaat korun turvallisesti kotona
Jos koru on korukaupasta ostettu ja siinä on kuitti tai sertifikaatti, siitä näkee yleensä kivien tyypin ja mahdollisen käsittelyn, kuten öljyämisen tai täytön. Ilman tätä tietoa turvallisin tapa on tarkistaa kivi suurennuslasilla halkeamien varalta ja koetella kiinnitystä varovasti sormella – jos kivi liikkuu tai kiinnitys tuntuu löysältä, ultraäänipesuria ei kannata käyttää lainkaan.
Ensimmäisellä kerralla kannattaa ajaa lyhyt, kahden minuutin testijakso ja tarkistaa koru heti sen jälkeen. Jos kaikki näyttää ennallaan, seuraavat pesut voi tehdä normaalilla kolmesta viiteen minuuttiin kestävällä jaksolla. Epäselvissä tapauksissa, erityisesti arvokkaiden tai perintönä saatujen korujen kohdalla, työn voi jättää ammattilaiselle.
UKK
Voiko vihkisormuksen pestä ultraäänipesurilla?
Kyllä, jos sormuksessa on timantti tai muu kova kivi kuten safiiri tai rubiini ja kiinnitys on ehjä. Jos sormuksessa on helmi, opaali tai öljytty smaragdi, ultraäänipesua kannattaa välttää.
Kuinka usein koruja voi pestä ultraäänipesurilla?
Kerran kuukaudessa tai kahdessa riittää useimmille arkikäytössä oleville koruille. Päivittäin käytetyt sormukset ja korvakorut keräävät rasvaa ja ihon eritteitä, mutta liian tiheä pesu ei lisää puhdistustulosta, ainoastaan kulutusta kiinnityksiin.
Mitä tehdä, jos kivi irtoaa pesun aikana?
Kivi kannattaa ottaa talteen ja viedä koru kultasepälle korjattavaksi mahdollisimman pian, sillä tyhjä kiinnitys voi vahingoittua entisestään käytössä. Tästä ja muista korjaustöistä kerrotaan lisää korujen korjausta käsittelevässä artikkelissa.
Yhteenveto
Ultraäänipesuri on tehokas ja nopea tapa puhdistaa timantti-, safiiri- ja rubiinikorut sekä yksinkertaiset kulta- ja hopeaesineet. Helmet, opaalit, meripihka ja öljytyt smaragdit sen sijaan kärsivät värähtelystä, ja antiikkikorujen kanssa kannattaa olla erityisen varovainen kiinnitysten iän vuoksi. Kun tarkistaa korun materiaalin ja kunnon ennen pesua, riskit jäävät pieniksi ja lopputulos on kiiltävä koru ilman yllätyksiä.