Arviotodistus ja vakuutusarvo tulevat yleensä vastaan, kun kihlasormus vakuutetaan, sukukoru peritään tai vanhaa koruliikkeen paperia yritetään käyttää myyntihinnan perusteena. Arviotodistukseen merkitty summa ei kerro, paljonko korusta saa rahaa myydessä, ja moni huomaa sen vasta ostajan tiskillä. Tämä artikkeli käy läpi, mitä vakuutusarvo, markkina-arvo ja metalliarvo tarkoittavat ja miksi ne voivat erota toisistaan moninkertaisesti. Sen jälkeen osaat lukea oman todistuksesi oikein.
Mitä arviotodistus oikeastaan kertoo
Arviotodistus on kultasepän, gemmologin tai arvioijan kirjallinen lausunto korun ominaisuuksista ja arvosta tiettynä päivänä. Hyvässä todistuksessa on korun kuvaus, metalli ja pitoisuus (esimerkiksi 585 tai 750), paino grammoina, kivien tyyppi, koko ja laatu, valokuva, arvioijan nimi ja päiväys. Lisäksi siinä mainitaan, mitä arvoa luku tarkoittaa.
Viimeinen kohta on tärkein, ja juuri se jää helposti lukematta. Sama sormus voi saada kolme eri lukua sen mukaan, kysytäänkö vakuutusarvoa, markkina-arvoa vai sulatusarvoa. Arvioinnin perusteista kerrotaan tarkemmin artikkelissa korujen arviointi ja sertifiointi.
Arviotodistus on eri asia kuin laboratorion timanttisertifikaatti. GIA:n, HRD:n tai IGI:n raportti kertoo kiven värin, puhtauden, hionnan ja painon, mutta siinä ei ole euromäärää. Arvioija käyttää sertifikaattia arvion pohjana.
Vakuutusarvo eli jälleenhankinta-arvo
Vakuutusarvo kertoo, mitä vastaavan korun hankkiminen uutena maksaisi suomalaisessa koruliikkeessä tänään. Summaan sisältyvät materiaalit, kultasepän työ, liikkeen kate ja arvonlisävero 25,5 %. Se on siis kuluttajahinta.
Vakuutusarvo on tarkoituksella korkea. Jos sormus katoaa Tampereen uimahallin pukuhuoneessa, korvauksella pitää pystyä teettämään tai ostamaan vastaava koru. Korvaus ei voi perustua siihen, mitä käytetystä sormuksesta maksettaisiin huutokaupassa.
Esimerkki: valkokultainen 0,50 ct:n solitaire-kihlasormus, jonka timantti on laatua G/VS2, maksaa kultasepänliikkeessä tyypillisesti 3 500-5 000 €. Todistukseen merkitään vakuutusarvoksi noin tämä summa.
Markkina-arvo – mitä korusta oikeasti maksetaan
Markkina-arvo on hinta, jonka valveutunut ostaja maksaa korusta vapailla markkinoilla: huutokaupassa, antiikkiliikkeessä tai yksityiskaupassa. Ostaja ei maksa uuden korun katetta, veroa tai työtä, koska hän ostaa käytettyä.
Edellisestä 0,50 ct:n sormuksesta saa käytettynä tavallisesti 800-1 800 €. Sormuksen kunto ja timantin sertifikaatti vaikuttavat hintaan, ja kehyksen merkitys on vähäinen. Kun timantti on alle 0,30 ct, markkina-arvo putoaa usein lähelle kullan metalliarvoa.
Vielä alempana on sulatus- eli metalliarvo. Se on se, mitä kullanostaja maksaa pelkästä kullasta painon ja pitoisuuden mukaan. Arvioija katsoo, onko koru myytävissä korun vai metallin hinnalla. Sen mukaan valitaan myyntikanava. Aiheesta lisää artikkelissa korun jälleenmyyntiarvo verrattuna ostohintaan.
Myytti: todistuksen summa on korun hinta
Yleisin väärinkäsitys on, että arviotodistuksen loppusumma on korun ”oikea hinta”. Perikunnat törmäävät tähän usein. Mummon sormuksen 1990-luvun todistuksessa lukee 25 000 markkaa, ja huutokauppa tarjoaa siitä 400 €.
Kumpikaan luku ei ole väärä, sillä ne vastaavat eri kysymyksiin. Vakuutusarvo on 2-4 kertaa markkina-arvo, ja kevyissä kultakoruissa ero voi olla vielä suurempi. Kun ostaja kuulee, että myyjä odottaa todistuksen summaa, neuvottelu päättyy yleensä siihen.
Milloin pääsääntö ei päde
Joissain tilanteissa markkina-arvo on lähellä vakuutusarvoa tai jopa sen yläpuolella. Silloin vanha todistus voi aliarvioida korua:
– Kalevala Korun ja Lapponian vanhat mallit, joiden tuotanto on loppunut ja joille on keräilykysyntää.
– Tunnettujen suunnittelijoiden uniikkityöt, esimerkiksi Björn Weckströmin tai Tapio Wirkkalan korut.
– Art deco- ja antiikkikorut, joissa on vanhahiottuja timantteja tai alkuperäisiä kotelointeja.
– Isot, sertifioidut värikivet, kuten käsittelemättömät safiirit, joiden hinnat ovat nousseet.
– Raskaat kultaketjut, joissa metalliarvo on suurin osa hinnasta ja kullan hinnan nousu nostaa markkina-arvoa.
Viimeisessä tapauksessa 15 vuotta vanha todistus voi olla jäänyt alle nykyisen metalliarvon. Kullan hinta on noussut moninkertaiseksi 2000-luvun alusta.
Arviotodistus ja vakuutusarvo kotivakuutuksessa
Kotivakuutus korvaa arvoesineitä yleensä vain tiettyyn enimmäismäärään asti. Ehdoissa voi olla erillinen raja yksittäiselle esineelle ja kaikille arvoesineille yhteensä. Rajat vaihtelevat vakuutusyhtiön ja tuotteen mukaan, joten ne kannattaa tarkistaa omista ehdoista ennen kuin koru otetaan käyttöön. Arvokkaille koruille voi ottaa erillisen esinevakuutuksen, jossa arviotodistus on usein pakollinen liite.
Vahinkotilanteessa yhtiö voi korvata rahana, teettää vastaavan korun yhteistyöliikkeessä tai tehdä ikävähennyksen. Ehdot ratkaisevat. Vaihtoehdoista kerrotaan lisää artikkelissa korujen vakuuttaminen.
Ammattilainen suosittelee päivittämään arvion 3-5 vuoden välein. Kullan tai timanttien hinnan voimakkaan muutoksen jälkeen päivitys kannattaa tehdä heti. Kultasepänliikkeessä arviotodistus maksaa yleensä 40-150 € korulta. Vaativat antiikkikorut ja usean kiven kappaleet maksavat enemmän.
Yleisimmät virheet
Ensimmäinen virhe on luottaa vanhaan todistukseen. 2000-luvun alun arvio voi olla nykyhinnoilla liian alhainen, jolloin vahingossa saa liian pienen korvauksen. Se voi olla myös liian korkea, jolloin vakuutusmaksuja maksetaan turhaan.
Toinen virhe on pyytää vakuutusarvoa, kun tarkoitus on myydä. Jos sukukorut jaetaan perunkirjoituksessa, perinnönjakoon tarvitaan markkina-arvo. Vakuutusarvoilla jako vääristyy, ja verotettava perintö voi näyttää todellista suuremmalta. Kerro arvioijalle aina, mihin todistusta käytetään.
Kolmas virhe on hukata korun tunnistetiedot. Pelkkä summa ilman valokuvaa, painoa ja kivien mittoja auttaa vahingossa vähän. Yhtiön on vaikea todeta, mikä koru katosi ja mitä vastaavan hankkiminen maksaa. Säilytä todistus kuvineen muualla kuin korujen kanssa, esimerkiksi skannattuna pilvipalvelussa.
UKK
Voiko arviotodistusta käyttää korun myynnissä?
Voi, kun halutaan näyttää korun tiedot, kuten metalli, paino ja kivien laatu. Todistuksen vakuutusarvo ei kuitenkaan ole myyntihinta. Ostaja maksaa markkina-arvoa, joka on tavallisesti 25-50 % vakuutusarvosta.
Kuka saa laatia arviotodistuksen?
Suomessa arvioijan nimike ei ole lailla suojattu. Luotettavimmat arviot tekevät kokeneet kultasepät, gemmologit (esimerkiksi FGA- tai GIA GG -koulutetut) ja huutokauppahuoneiden asiantuntijat. Tarkista arvioijan koulutus ja se, että todistuksessa on yhteystiedot.
Miksi uuden korun kuitissa ja arviotodistuksessa on eri summa?
Kuitti kertoo toteutuneen hinnan, jossa voi olla alennus. Vakuutusarvo kertoo vastaavan korun normaalin hinnan. Jos sormus ostettiin 20 % alennuksella, vakuutusarvo on yleensä kuitin summaa korkeampi.
Kolme lukua, kolme käyttötarkoitusta
Vakuutusarvo vastaa kysymykseen, mitä vastaavan korun hankkiminen maksaisi. Markkina-arvo kertoo, mitä korusta saa myydessä. Metalliarvo on alaraja, jonka kullanostaja maksaa varmasti. Kun tilaat arvion, kerro arvioijalle ensimmäiseksi, käytetäänkö sitä vakuutukseen, myyntiin vai perinnönjakoon. Se vaikuttaa todistuksen summaan eniten.