Sormuksen oikean koon selvittäminen kotona onnistuu ilman erikoistyökaluja, kunhan tietää muutaman luotettavan menetelmän ja niiden sudenkuopat. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun sormus tilataan verkosta, halutaan yllättää puoliso kihlasormuksella tai kun paikkakunnalla ei ole lähellä koruliikettä, jossa käydä sovittamassa.
Miksi sormuksen koko kannattaa mitata huolella
Väärän kokoinen sormus on yksi yleisimmistä syistä, miksi verkosta tilattu koru palautuu tai päätyy kultasepälle korjattavaksi. Liian tiukka sormus puristaa sormea ja voi jopa estää verenkierron, kun taas liian väljä luiskahtaa helposti pois – varsinkin kylmällä säällä, kun sormet kutistuvat.
Suomalaisissa korukaupoissa sormuskoot ilmoitetaan yleensä numeroina 44–70, jotka vastaavat sormuksen sisähalkaisijaa millimetreinä kerrottuna suunnilleen kolmella. Esimerkiksi koko 52 tarkoittaa noin 16,5 millimetrin sisähalkaisijaa. Tämä poikkeaa esimerkiksi amerikkalaisesta tai brittiläisestä kokomerkinnästä, joten ulkomaisilta sivustoilta tilatessa kannattaa aina tarkistaa, mitä mittausjärjestelmää kauppa käyttää.
Menetelmä 1: olemassa olevan sormuksen mittaaminen
Helpoin ja tarkin tapa on mitata sormus, joka jo istuu hyvin kyseiseen sormeen. Tämä toimii erinomaisesti esimerkiksi silloin, kun suunnitellaan yllätyskihlasormusta ja puolisolta lainataan salaa jokin arkisormus.
Näin mittaat:
Aseta sormus viivottimen päälle ja mittaa sisähalkaisija millimetreinä reunasta reunaan, sormuksen sisäreunan kohdalta. Mittaa useasta kohtaa, sillä monet sormukset eivät ole täysin pyöreitä pitkän käytön jäljiltä. Vertaa tulosta korukaupan kokotaulukkoon, sillä eri liikkeillä saattaa olla hienoisia eroja millimetrien ja kokonumeroiden välisessä muunnossa.
Kannattaa huomioida, että sormus pitää mitata sormesta, johon se on tarkoitettu – nimettömän koko on tyypillisesti 1–2 numeroa pienempi kuin peukalon tai etusormen koko.
Menetelmä 2: langan tai paperiliuskan kiertäminen sormen ympäri
Jos sopivaa vertailusormusta ei ole saatavilla, sormen ympärysmitan voi ottaa langalla, ohuella paperiliuskalla tai vaikka tulostetulla mittanauhalla.
Vaiheet:
Kierrä lanka tai kapea paperisuikale tiukasti sormen tyven ympäri, siitä kohtaa mistä sormus tulisi liukumaan pois. Merkitse kynällä kohta, jossa langan päät kohtaavat. Mittaa merkitty pituus viivottimella millimetreinä – tämä on sormen ympärysmitta. Jaa luku luvulla 3,14 (pii), niin saat sisähalkaisijan, jota voi verrata kokotaulukkoon.
Tässä menetelmässä yleisin virhe on kiristää mittanauha liikaa tai liian löyhäksi. Sormi kannattaa mitata iltapäivällä tai illalla, jolloin sormet ovat luonnollisesti hieman turvonneemmat kuin aamulla – näin sormus istuu hyvin myös lämpimänä vuodenaikana.
Menetelmä 3: tulostettava sormuskokotaulukko
Monet korukaupat ja kultasepät tarjoavat verkkosivuillaan ilmaisen tulostettavan sormuskoon mittaustaulukon, jossa on ympyröitä eri kokoja varten. Olemassa oleva sormus asetetaan ympyrän päälle, ja sopiva koko luetaan siitä ympyrästä, johon sormuksen sisäreuna asettuu tarkasti.
Tässä menetelmässä suurin virhelähde on tulostimen skaalaus. Jos tulostusasetuksissa on käytössä ”sovita sivulle” tai vastaava automaattinen skaalaus, taulukko voi venyä tai kutistua muutaman prosentin, mikä riittää siirtämään tuloksen väärään kokoluokkaan. Tulosta taulukko aina asetuksella ”todellinen koko” tai ”100 %” ja tarkista lopuksi viivottimella, että taulukossa oleva senttimetrin mittatikku vastaa oikeaa senttimetriä.
Yleinen virhe: sormen koko ei ole aina sama
Moni yllättyy siitä, että sama sormi voi vaihdella jopa puoli kokoa vuorokauden tai vuodenajan mukaan. Kylmässä sormet supistuvat, kuumalla säällä ja liikunnan jälkeen ne turpoavat. Myös suolainen ruoka, hormonitoiminta ja pitkät lentomatkat vaikuttavat sormien turvotukseen.
Tästä syystä mittaus kannattaa tehdä useampana päivänä ja mieluiten iltapäivällä, jolloin tulos on realistisin arki-istuvuutta ajatellen. Jos tulos vaihtelee kahden koon välillä, kannattaa valita niistä suurempi – ahtaan sormuksen saa aina hieman väljemmäksi kultasepällä, mutta liian pientä sormusta ei voi venyttää loputtomiin ilman että kiven kiinnitys tai sormuksen rakenne kärsii.
Yleinen myytti: kaikki sormet ovat saman kokoisia
Yleinen väärinkäsitys on, että yhden sormen mitasta voi päätellä kaikkien muiden sormien koon. Todellisuudessa jokainen sormi on erikokoinen, ja ero nimettömän ja esimerkiksi keskisormen välillä voi olla useita kokonumeroita. Erityisesti kihlasormusta suunnitellessa on tärkeää mitata juuri vasemman käden nimetön, ei mitä tahansa sormea ”suunnilleen samaa kokoa olevana”.
Myös leveämmät sormukset, kuten monet vihkisormusmallit, istuvat tiukemmin kuin kapeat sormukset samalla numerolla, koska leveämpi metallipinta koskettaa sormea suuremmalta alueelta. Tämä kannattaa huomioida etenkin vihkisormuksen valinnassa, jossa mallia ja leveyttä usein mietitään yhdessä koon kanssa.
Milloin kannattaa käydä sormustelineellä ammattilaisen luona
Kotimittaus toimii hyvin arkisormuksiin ja alustavaan koon selvittämiseen, mutta kalliimman korun, kuten kihlasormuksen, kohdalla lopullinen sovitus ammattimaisella sormustelineellä on aina suositeltavaa. Kultaseppä pystyy myös arvioimaan sormen muodon – onko nivel selvästi tyveä paksumpi, mikä vaikuttaa siihen, kannattaako valita hieman väljempi sormus vai käyttää erillistä kokorengasta.
Jos sormus osoittautuu myöhemmin vääränkokoiseksi, useimmat sormusmallit on mahdollista suurentaa tai pienentää jälkikäteen kultasepän palveluna, kunhan sormuksessa ei ole ympäri kiertävää kivilinjaa.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko sormuksen koon mitata pelkällä viivottimella ilman erikoistyökaluja?
Kyllä. Olemassa olevan sormuksen sisähalkaisijan tai langalla otetun ympärysmitan voi mitata tavallisella viivottimella millimetrin tarkkuudella, mikä riittää useimpiin tilaustarpeisiin.
Miksi sama sormuskoko tuntuu välillä tiukalta ja välillä sopivalta?
Sormien paksuus vaihtelee lämpötilan, nesteytyksen ja vuorokaudenajan mukaan, joten muutaman millimetrin heitto on täysin normaalia eikä tarkoita mittausvirhettä.
Mitä tehdä, jos tilattu sormus osoittautuu vääränkokoiseksi?
Useimmat sormukset voidaan suurentaa tai pienentää kultasepän toimesta jälkikäteen, kunhan mallissa ei ole ympäri kiertävää kiviriviä – tarkempi arvio kannattaa pyytää suoraan kultasepältä.
Yhteenveto
Luotettavin kotimittaus syntyy yhdistelemällä menetelmiä: mittaamalla olemassa oleva sormus, tarkistamalla tulos langalla otetulla ympärysmitalla ja tekemällä mittaus iltapäivällä useampana päivänä. Kun kyseessä on arvokkaampi hankinta, kuten kihlasormus, kotimittausta kannattaa käyttää vain suuntaa antavana ja varmistaa lopullinen koko vielä ammattilaisen sormustelineellä ennen tilausta.
