Ruusukulta on viime vuosina noussut suosituimmaksi kultasävyksi erityisesti kihla- ja vihkisormuksissa, mutta valinta ruusukullan, valkokullan ja keltakullan välillä ei ole pelkkää makuasiaa. Jokaisella sävyllä on omat ominaisuutensa kestävyyden, hoidon ja ihonväriin sopivuuden suhteen, ja näiden tunteminen auttaa tekemään valinnan, johon on tyytyväinen vielä vuosien päästä.
Mistä kultasävyt syntyvät
Puhdas kulta on aina keltaista, eikä sävyeroja synny ilman seosmetalleja. Korukulta on lähes poikkeuksetta seosta, koska puhdas 24 karaatin kulta on liian pehmeää kestämään päivittäistä käyttöä.
Keltakulta syntyy, kun kultaan seostetaan hopeaa ja kuparia suhteessa, joka säilyttää kullan luonnollisen lämpimän sävyn. Valkokulta valmistetaan seostamalla kultaan palladiumia, nikkeliä tai muita valkoisia metalleja, minkä jälkeen pinta yleensä rhodiumpinnoitetaan kirkkaan valkoisen sävyn saamiseksi. Ruusukulta puolestaan sisältää tavallista enemmän kuparia, mikä tuo esiin lämpimän pinkinruskean sävyn.
Karaattiluku kertoo, kuinka suuri osa korusta on puhdasta kultaa – loppu on näitä seosmetalleja. Suomessa yleisimmät korukullan pitoisuudet ovat 585 (14 karaattia) ja 750 (18 karaattia), ja näiden merkintöjen tarkka merkitys on hyvä tuntea ennen ostopäätöstä. Aiheesta löytyy tarkempi selitys artikkelista kultakorun karaattimerkinnät.
Ruusukulta – lämmin ja erottuva vaihtoehto
Ruusukullan suosio on kasvanut tasaisesti, koska sävy sopii poikkeuksellisen monelle ihonvärille ja erottuu edukseen perinteisempien vaihtoehtojen joukosta. Kuparipitoisuus tekee ruusukullasta myös hieman kovempaa kuin keltakulta, mikä on käytännön etu esimerkiksi sormuksissa, jotka ovat päivittäisessä kolhuille alttiissa käytössä.
Kääntöpuolena kuparipitoisuus lisää riskiä ihoärsytykselle herkkäihoisilla, sillä kupari voi joissain tapauksissa aiheuttaa reaktioita samaan tapaan kuin nikkeli. Jos korujen käytössä on aiemmin ollut ongelmia, kannattaa tutustua vinkkeihin artikkelissa allergiavapaiden korujen valinta.
Ruusukulta ei myöskään tarvitse rhodiumpinnoitusta kuten valkokulta, joten sävy pysyy muuttumattomana ilman ylläpitokäyntejä kultasepällä. Tämä on monelle asiakkaalle yllättävä ja tervetullut tieto ostohetkellä.
Valkokulta – klassikko, joka vaatii huoltoa
Valkokulta on ollut vuosikymmeniä suosituin vaihtoehto erityisesti timanttikoruissa, koska kirkas valkoinen pinta tuo esiin kivien loiston paremmin kuin lämpimät sävyt. Moni mieltää valkokullan virheellisesti ”helpommaksi” vaihtoehdoksi kuin platinan, vaikka todellisuudessa valkokulta vaatii säännöllistä huoltoa.
Tässä piileekin yleinen väärinkäsitys: valkokulta ei ole luonnostaan täysin valkoista metallia. Ilman rhodiumpinnoitusta valkokulta on tyypillisesti hieman harmahtavan tai kellertävän sävyinen, koska pohjalla on aina kultaa. Pinnoite kuluu ajan myötä, erityisesti sormuksissa, ja se kannattaa uusia kultasepällä noin 1–3 vuoden välein käyttötavasta riippuen. Moni ostaja saa tämän tiedon vasta jälkikäteen, ja se on syytä selvittää jo myymälässä.
Nikkeliä sisältävät valkokultaseokset voivat myös aiheuttaa allergisia reaktioita, joten herkkäihoisille kannattaa kysyä erikseen nikkelitöntä vaihtoehtoa, jossa valkoisuus on saatu aikaan esimerkiksi palladiumilla.
Keltakulta – ajaton ja helppohoitoinen
Keltakulta on kultasävyistä perinteisin ja lähimpänä kullan luonnollista väriä, minkä ansiosta se ei tarvitse pinnoitusta eikä muutu ajan myötä samalla tavalla kuin valkokulta. Se sopii erityisen hyvin lämminsävyiselle iholle ja on perinteisesti ollut myös suosituin valinta vihkisormuksissa Suomessa.
Käytännön näkökulmasta keltakulta on pehmein kolmesta sävystä, koska seosmetallien osuus on usein pienempi kuin ruusukullassa. Tämä tarkoittaa, että naarmut voivat näkyä hieman herkemmin kuin ruusu- tai valkokullassa, mutta toisaalta naarmut on myös helpompi kiillottaa pois kultasepän luona.
Kumpi sopii sinulle – näin valitset
Sävyn valinnassa kannattaa lähteä liikkeelle kolmesta asiasta: ihonväristä, käyttötarkoituksesta ja huollon halukkuudesta.
Lämminsävyiselle, oliivi- tai tummemmalle iholle sopivat luontevasti sekä keltakulta että ruusukulta, kun taas viileälle, vaaleanpunertavalle iholle valkokulta ja ruusukulta korostuvat usein edukseen. Käytännön testinä toimii vanha kultaseppien vinkki: katso ranteen laskimoiden väriä hyvässä valossa – jos ne näyttävät vihertäviltä, iho on todennäköisesti lämminsävyinen, ja jos sinertäviltä, kylmäsävyinen.
Jos korua käytetään päivittäin ja huollon halukkuus on vähäinen, ruusukulta tai keltakulta ovat käytännöllisempiä valintoja kuin valkokulta. Jos taas tavoitteena on mahdollisimman kirkas, timanttia korostava lopputulos eikä huoltokäynneistä haittaa, valkokulta on edelleen toimiva ratkaisu.
Sävyjä voi myös yhdistellä samassa korussa tai korusetissä, mikä on yksi viime vuosien selkeimmistä trendeistä suomalaisissa koruliikkeissä. Erityisesti kihla- ja vihkisormuksissa kaksisävyiset yhdistelmät ovat yleistyneet, koska ne mahdollistavat molempien sävyjen edut samassa korussa. Jos sormusvalinta on vielä kesken, kannattaa tutustua kattavampaan oppaaseen kihlasormuksen valinnasta.
UKK
Haalistuuko ruusukulta ajan myötä?
Ruusukulta ei tarvitse pinnoitusta, joten sen sävy ei muutu samalla tavalla kuin valkokullan rhodiumpinnoite. Pintaan voi kuitenkin tulla pieniä naarmuja päivittäisessä käytössä, jotka kultaseppä voi kiillottaa pois.
Mikä kultasävy on kestävin päivittäiseen käyttöön?
Ruusukulta on yleensä kolmesta sävystä kovin kuparipitoisuutensa ansiosta, mikä tekee siitä hyvän valinnan esimerkiksi sormuksiin, joita käytetään joka päivä. Keltakulta on tyypillisesti pehmein.
Voiko valkokullan vaihtaa jälkikäteen toiseen sävyyn?
Kultaseppä voi usein sulattaa ja työstää sormuksen uudelleen tai vaihtaa pinnoitteen, mutta täydellinen sävynvaihto esimerkiksi keltakullaksi vaatii yleensä koko korun valamista uudelleen, mikä kannattaa selvittää tapauskohtaisesti.
Yhteenveto
Ruusukulta, valkokulta ja keltakulta eroavat toisistaan seosmetallien, kestävyyden ja huoltotarpeen osalta, eikä yksi sävy ole objektiivisesti muita parempi. Paras tapa löytää itselle sopiva vaihtoehto on kokeilla eri sävyjä käsissä hyvässä valossa ja kysyä koruliikkeestä suoraan, kuinka paljon huoltoa kyseinen sävy vaatii juuri valitussa korumallissa.
